RUNO HERRA PARKINSONISTA
On mulla pieni tarina
jos tahdot sitä kuulla
On sairaus nimeltä Parkinson
Matkaseuralaisena mulla
Ei tyydy aina se isäntään
vaan joskus rokkaa itsestään
Ja hankalaks' se olon tekee
Mut'sille kun pillerit tuikkasen
Ja kuuntelen reuhtojan ääntä
Se tyytyy joskus kohtaloon
Ei anna se edes ääntä
Mut' sitten kun se villiks' käy
Ärtyy vaan, ei kuuntele se kuitenkaan
vaan tahtonsa se näyttää
En alistu mä kuitenkaan
Vaan taistelua jatkan
Ja vaikka läpi elämän
Mä sille annan hatkan
Jos olisi nyt vaikka niin
En eroon siitä pääse, se
seuralainen elämän on aina
ikuisesti, kun minut hautaan
painetaan, loppuu senkin pesti
ami-parkkisukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti