Ryhmyrin Palstalta: Kertomus siitä miten parkinson muuttaa meitä

Hyvät lukijani kerron hieman omakohtaisia kokemuksia ja hieman kuultua matkan varrelta.

Kun elin nk. normaalia tavallisen ihmisen elämää niin tein työni, omasta mielestäni kohtuullisen hyvällä innolla ja pyrkien suoriutumaan tehtävistäni ettei omatunto solvaisi. Kun sitten eräänä päivänä huomasin, että ei nyt ei oikein kulje, hitto että väsyttää ja liikun kuin hidastetussa filmissä verrattuna työkaverihini nähden. Sitten vielä ne kaatumiset jotka sattui usein, eivät vaikuttaneet nk.normaaleilta. Vasen käsi toimi normaalisti, mutta oikea käsi ei jaksanut nostaa ja rupesi olemaan koordinaation kanssa ongelmia.

Muutamalle pitkään yhdessä töitä tehneiltä kavereilta kyseltyäni, yksi pisimpään kimpassa olleista kavereista sanoi ¨kävisit lääkärissä¨ja minähän kävin. Ja siitä se minun exsodukseni alkoi, 30 vuotta neurologina toiminut pofessoritasoinen lääkäri tutki, pyyhki kasvollaan olevaa partaa ja totesi: "4-5 mahdollisuutta ja kaikki huonoja." Minä siihen ensin tajuamatta tilanteen vakavuutta: "No jo kuulostaa hyvälle." Iski päälle itseironian kun ei ole ollut tapana surra etu-, jos ei hirveesti jälkikäteenkään. Mutta sitten pani savolaisittain pohtimaan jopa kirjakielellä ajattelemaan, että se on aivokasvain noin omassa mielessä.

Vanha proffa ei kuitenkaan ollut ensi kertaa pappia kyydissä niikuin meilläpäin sanotaan. Puolituntia tehtyään kaikenlaisia tunto-, koordinaatio- ja kävelytestejä hän yhtäkkiä kysyi minulta: "Mitäpä mieltä itse olet? Mikä sairaus mahtaa olla kysymyksessä." No minähän vaimon kanssa lääkärikirjasta lukeneena sanova paakasin, että Parkinsonin tauti, johon lääkäriproffa aikansa vielä mietittyään: "Et mene arviossasi kovasti pieleen." Huokasin mielessäni oikeasti, ettei ollut kuitenkaan pahinta mahdollista kuten aivokasvain, joskaan ei parasta kuultavaa. Lääkäri totesi sitten, että tämä täytyy varmistaa ja laittoi lisätutkimuksiin yliopistosaisaalaan.
Siellä tehtiin kaikki mahdolliset kokeet ja spet-kuva kertoi totuuden: vasen puoli ei tuota dopamiinia. "Sinulla on Parkinsonin tauti", totesi neurologian erikoislääkäri.

Tälleen minun kohdallani lääkitys alkoi välittömästi, toinen lääke oli vain valitettavasti väärä, joka meinasi todella tehdä ¨pöpin¨sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei pidä luottaa edes ammattilaiseen vaan omat tuntemukset ovat tärkeitä. Minusta lääkkeen pitää alkuhankaluuksien jälkeen parantaa oloa ,ei pahentaa.

Mutta pitkän esipuheen ja sairaskertomuksen jälkeen mitä Parkinson on sitten antanut, kun se ensin on ottanut: se on antanut uusia ystäviä ,toimintaa yhdistyksissä, vilpittömän mielen, rohkeutta kohdata erilaisuutta, näkemystä omalta kohdaltani esim.värkätä ja nähdä taide uudessa valossa. Siis jos se herra Pon ottanut ja ottaa niin ainakin minulle se on tuonut uutta näkemystä elämään. On hyvä huomata ei se oravanpyörä ole oikea ja ainut elämäntapa .Kun pysäytetään oppii jotakin uutta kaikki ei ole niin itsestään selvää. Kanssaystävät jotka teette matkaa herra P kanssa toivo ei ole mennyt usko itseen ja valoisa mieli pitää meitä pinnalla ja huumori joka sitä ymmärtää on hyvä voima vara......ajatuksin ....ajatellen ....niitä ystäviä jotka taivaltaa kanssani...ami-parkkisukko

Ryhmyrin Palstalta: Sunnuntaipäivän mietteitä

Se on taas viikko valunut sunnuntaihin ja huonosti nukuttuja öitä on tällä viikolla ollut jo riittävästi, mutta mistä voi pienesti olla iloinen on se, että jonakin aamuna on oikeasti nukkunut sikeästi ja huomannut hitsi porukat joiden pitikin lähteä ovat häipyneet niin hiljaa, että vanha ei ole huomannut. Ainut joka nostaa päätään minun lisäkseni on eläkkeellä oleva ja saatossa oleva pojan vanha avustajakoira, eläkeläisen silmin se katsoo toista parkinsonin takia ennen aikaiselle eläkkeelle joutunutta kaveriaan ja varmasti ajattelee, että olis kai aika hissun kissun sen päivittäisen lenkin aika,että alappas ukko vääntää niitä vaatteita päällesi,niin lähdetään.

No siinä kun aikansa vaatteiden kanssa tapeltuani, kengät varsin hankalat saada jalkoihin huomamme,kun austajakoira-eläkeläinen on myöskin saanut suojaliivin päälleen ja me voimme lähteä. Hip hurraa kuika raitis talvinen ilma saa ihmeitä aikaan ja jo taas alkaa ideariihi päässä raksuttaa ja lenkiltä palattuamme avustajakoira-eläkeläinen pistäytyy hyvin ansaituille päiväunille ja ideanikkari rupeaa toteuttamaan saamaansa ahaa ajatusta...mutta se onkin jo uuden jutun aihe t.ami

Ryhmyrin Palstalta: Kerhoillasta palaute

Morjesta vaan blogin lukijat ja muut seuraajat ,ensinnäkin haluaisin kiittää siitä mukavasta ilmapiiristä jonka sain omakohtaisesti kokea kun tapasimme ,ja jaoimme taas ajatuksia ja kokemuksia ,osanotto oli hyvä vaikka keli toi joillekkin kiusaa mutta saimme virallisesti homman putkeen niinkuin entinen putkimies sanoisi ,mutta tapamisiin seuraavaan kertaan kun tapaamme ja taas parannamme toisiamme toivottavasti uusin ajatuksin ja samanlaisessa hyvässä fiiliksessä kun tänään,valaisevaan aikaan päin kulkien ja hankaluuksista huolimatta....ami-parkkisukko

Tammikuun tapaamisen oikea päivä

Huom kaikki!
Tammikuun oikea tapaamispäivä on TORSTAI 12.1 klo 17.00 Majakalla :)

Tammikuun tapaaminen

Moi kaikille

Tammikuun kerhotapaaminen lähestyy, eli se on TORSTAINA 12.1. klo 17.00, paikkana Majakka (Minna Canthin katu 4).

Ajattelin tuoda tapaamiseen sellaisen blogin käyttöoppaan (toivottavasti siellä oli kopiokone...), niin halukkaat pääsevät osallistumaan bloggaukseen. Muutenhan oli tarkoitus vielä ainakin jutella ja kehitellä kerhoa, jos en ihan väärin muista.

Nähdään ensi viikolla!
T: Hopeapaju