Se on taas viikko valunut sunnuntaihin ja huonosti nukuttuja öitä on tällä viikolla ollut jo riittävästi, mutta mistä voi pienesti olla iloinen on se, että jonakin aamuna on oikeasti nukkunut sikeästi ja huomannut hitsi porukat joiden pitikin lähteä ovat häipyneet niin hiljaa, että vanha ei ole huomannut. Ainut joka nostaa päätään minun lisäkseni on eläkkeellä oleva ja saatossa oleva pojan vanha avustajakoira, eläkeläisen silmin se katsoo toista parkinsonin takia ennen aikaiselle eläkkeelle joutunutta kaveriaan ja varmasti ajattelee, että olis kai aika hissun kissun sen päivittäisen lenkin aika,että alappas ukko vääntää niitä vaatteita päällesi,niin lähdetään.
No siinä kun aikansa vaatteiden kanssa tapeltuani, kengät varsin hankalat saada jalkoihin huomamme,kun austajakoira-eläkeläinen on myöskin saanut suojaliivin päälleen ja me voimme lähteä. Hip hurraa kuika raitis talvinen ilma saa ihmeitä aikaan ja jo taas alkaa ideariihi päässä raksuttaa ja lenkiltä palattuamme avustajakoira-eläkeläinen pistäytyy hyvin ansaituille päiväunille ja ideanikkari rupeaa toteuttamaan saamaansa ahaa ajatusta...mutta se onkin jo uuden jutun aihe t.ami
Tämä on Kuopion seudun ns. nuorten ja nuorenmielisten Parkinsonin tautia sairastavien oma blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti